tiistai 14. marraskuuta 2017

LEMPEÄ LINSSIKEITTO
 Moni sanoo, ettei jaksa arki-iltana panostaa ruoanlaittoon eikä varsinkaan käyttää siihen aikaa. Tämän keiton kanssa ei paljon tarvitse panostaa eikä aikaakaan kulu kuin puolisen tuntia.
 Kasvisruokia suositellaan nykyisin syötäväksi vähintään kerran viikossa, mutta taitaa olla niin päin, että osa ihmisistä syö lihaa enää vain kerran pari viikossa. Omia suosikkejani ovat erilaiset sosekeitot ja vähän siitä lähti tämäkin ajatus tänään. Halusin kuitenkin lisätä ruokaan myös jotain proteiinipitoista ja siihen löytyi vastaus tästä linssipakkauksesta. Proteiinia ja kuituja. Hyvä hyvä! 
 Jokainen voi maustaa keittoa joko tulisemmaksi tai lempeämmäksi oman makunsa mukaan. Tänään ei tehnyt mieli mitään tulista, joten makumaailma oli vähän pehmeämpi.
LEMPEÄ LINSSIKEITTO

1 1/2 dl punaisia linssejä
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä
4 porkkanaa
3-4 dl vettä 
1 kasvisliemikuutio
rouhittua mustapippuria
1/2 tl cayennepippuria
1/2 tl chilihiutaleita (tai -jauhetta)
1/2 tl juustokuminaa
(suolaa)
200 g paseerattua tomaattia
1/2 rkl sokeria

 Laita linssit kylmään veteen vähäksi aikaa.
 Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori ja pilko porkkanat pieniksi paloiksi. 
 Laita kattilaan loraus öljyä ja kuullottele sipulisilppua ja valkosipulia vähän aikaa. Lisää kattilaan porkkanat ja vesi sekä liemikuutio. Anna kiehua 10-15 min kunnes porkkanat ovat pehmenneet sen verran, että saat soseutettua ne (saa jäädä vähän karkeaksi).
 Kaada vesi pois linsseistä ja huuhtele ne siivilän avulla. Kaada linssit  soseutetun keiton sekaan ja lisää tarvittaessa vettä desin verran (ettei keitto ole kovin paksua vielä tässä vaiheessa).
 Lisää mausteet ja paseerattu tomaatti sekä sokeri. Anna kiehua kymmenisen minuuttia. Maista ja lisää suolaa tarvittaessa.
 Tarjoa créme fraichen tai raejuuston kanssa.

Ihanan lempeä linssikeitto maistuu arkena tuoreen leivän kanssa.


tiistai 31. lokakuuta 2017

SYKSYISEN LOMAPÄIVÄN HYGGEILYÄ
Joskus on kiva pitää lomapäivä ilman sen kummempaa etukäteissuunnittelua. Ihan vaan olla villasukat jalassa ja mietiskellä kaikenlaista. Tai olla miettimättä mitään erityistä. Kun tulee pysähdyttyä hetkeksi, alkaa mieleenkin tulla tilaa uudelle. Itselleni käy usein juuri näin. Päätän vain olla tekemättä mitään ja pian huomaan löytäväni itseni touhuilemasta jotain. 
Tänään minua innoitti jokin aika sitten hankittu samettisen pehmeä, lila fleece-peitto. Ja matto, joka oli vielä rullalla pussissaan. Olin hankkinut Vallilan maton heräteostoksena reilu viikko sitten ja epäilin sen sopivuutta olohuoneeseemme. Meillä on vuosia sitten hankittuja puisia kalusteita, jotka ovat istahtaneet paikoilleen (kuten kuvassa näkyvä pöytä) ja ajattelin, ettei harmahtava matto ehkä sovi sen kanssa.
Jokainen voi arvioida itse niiden sopivuutta, mutta siinä ne nyt ovat ja ainakin livenä täydentävätkin ehkä toisiaan. Tosin valkoinen pöytä on kyllä ollut haaveissa jo pidempään, mutta sitten pitäisi uusia aika monta muutakin kalustetta.
Sohvan toisessa nurkassa on viime vuotiset Ikea-hankinnat, tyyny ja peitto.
Niissä on samoja harmaan sävyjä kuin uudessa matossakin.
Sohvan toisessa päässä on uusi, pehmeääkin pehmeämpi, samettinen fleece, jonka herkullinen väri vie ajatukset suoraan syksyyn.
Samoja lilan/punertavan sävyjä toistaa vanha Pentikin kynttilälyhty...
...ja pienet tuikkukipot ikkunalaudalla.
Pöydällä on kynttilöiden vieressä vanhassa, lilassa isomummultani perityssä jälkiruokakipossa matkoiltamme kerättyjä sydämen muotoisia kiviä ja pari erityistä simpukkaa.
Ystävältä saatu jättikokoinen teekuppi höyryää ihanasti ja tuo tuoksua syksyisen harmaaseen päivään.
Onkin aika sytyttää kynttilät, juoda mukillinen teetä ja vain olla.









maanantai 30. lokakuuta 2017

SAVUPOROJUUSTOKEITTO
  Olin ajatellut viikonloppuna valmistaa alkuruoaksi keittoa, mutta jostain syystä se jäi aikomukseksi. No, kun viikolla huomasin, että jääkaappi alkoi ammottaa tyhjyyttä, huomasin Koskenlaskijan savuporojuustopaketin hyllyllä. Ja silloin muistin keittomietteeni.
 Superhelpon keiton koristeluun olisi voinut käyttää muutaman viipaleen savuporoleikkelettä, mutta kun sitä ei ollut, päätin paahtaa uunissa ilmakuivattua kinkkua. Se sopi rapeudellaan ja suolaisuudellaan loistavasti tähän (mutta huusholliin jäi kyllä aikamoinen käry ja tuoksu). Silppusin päälle myös vähän purjoa, mutta persiljasilppu olisi sopinut myös hyvin savuporon kanssa. Ihan oman maun mukaan siis voit koristella keiton.

SAVUPOROJUUSTOKEITTO (alkukeitoksi 4-6:lle)

5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio (tai lihaliemi)
1 isohko porkkana
n. 10-15 cm pala purjoa
1 pkt Koskenlaskijan savuporojuustoa
1/2 dl vettä + 2 rkl vehnäjauhoja
rouhittua mustapippuria
suolaa

 Kuori porkkana ja pilko pieniksi kuutioiksi. Silppua purjo pieneksi silpuksi. 
 Laita kattilaan vesi kiehumaan ja lisää sinne liemikuutio. Kun se on sulanut lisää sekaan porkkana ja purjo. Anna kiehua 5-10 min.
 Paloittele juusto ja lisää keittoon. Sekoittele, kunnes juusto on sulanut. Voit soseuttaa keiton sauvasekoittajalla tässä vaiheessa tai jättää sen sellaisekseen. Maista ja mausta suolalla ja mustapippurilla.
 Jos haluat keitosta vähän paksumpaa, sekoita puoleen desiin vettä pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Kun olet saanut jauhot "sulamaan" veteen kaada ne ohuena nauhana keiton sekaan sekoittaen samalla. Anna kiehua pari minuuttia.
 Jos haluat lisäksi rapeaa kinkkua, tee näin: Laita ilmakuivatut kinkkuviipaleet leivinpaperilla päällystetylle pellille. Laita viipaleet kylmään uuniin ja käännä uuni 200 asteeseen. Kun uuni on kuumentunut, anna viipaleiden olla uunissa vielä 10-15 min (eli sen aikaa, että huomaat viipaleiden tulevan ruskeiksi ja rapeiksi). Ota uunista ja laita lautaselle keiton pinnalle pari kinkkuviipaletta.
Näissä Koskenlaskijan sulatejuustoissa on mahtavan täyteläiset maut!
Ripottelin pinnalle vähän mustapippuria, purjosilppua ja pari rapeaa ilmakuivattua kinkkulastua. Herkullista!